Pöydän ja istuinten sijoittelu: välineet, joihin turvaudumme

Mittanauha ja maalarinteippi ensin

Kun suunnittelen haastattelusettiä pieneen huoneeseen, en aloita huonekaluista vaan lattiasta. Mittanauha ja leveä maalarinteippi ovat kaksi tärkeintä työvälinettämme, ja ne riittävät yllättävän pitkälle. Teippaan lattiaan pöydän ääriviivat, istuinten paikat ja kameran jalustan alan oikeassa koossa. Silloin näet heti, mahtuuko haastateltava nousemaan ylös ilman että törmää seinään.

Teippimerkinnät ovat halpoja ja helppoja siirtää. Jos istuin tuntuu liian lähellä taustaa, irrotat teipin ja liimaat sen uuteen kohtaan minuutissa. Raskaan pöydän raahaaminen paikasta toiseen vie kymmenen kertaa kauemmin ja jättää jäljet lattiaan. Siksi kurssilla jokainen osallistuja harjoittelee teippaamalla oman huoneensa ääriviivat ennen kuin siirtää mitään.

• mittanauha vähintään viiden metrin mittaisena
• maalarinteippiä kahta eri väriä
• kynä ja ruutupaperi muistiinpanoille

Pahvimallit ja mittakaavassa piirretty pohja

Toinen menetelmä on pahvimalli. Leikkaan pahvista pöydän ja istuinten pienoiskoot samassa mittakaavassa kuin pohjapiirros ja siirtelen niitä paperilla. Tämä on nopein tapa kokeilla kymmentä erilaista järjestystä ilman fyysistä raahaamista. Kun jokin järjestys alkaa näyttää toimivalta, vasta sitten vien sen lattiateipeille.

Pahvimallit auttavat erityisesti silloin, kun huoneessa on kaksi ovea tai ikkuna, joka rajoittaa vaihtoehtoja. Näet paperilta, mihin kulkureitti jää, ja huomaat ongelman ennen kuin mitään on liikuteltu. Kurssin esimerkkipohjapiirroksissa on valmiit mittakaavan mukaiset kaavat, joita voit tulostaa ja leikata omaan käyttöösi.

Katseen suunta ja istuinten kulma

Haastattelussa luonnollinen kuva syntyy siitä, mihin ihmiset katsovat. Käytän apuna ohutta narua tai laserosoitinta, jolla merkitään katseen linja haastattelijan ja haastateltavan välille. Jos haastateltava katsoo suoraan kameraan, kuva on yleensä jäykkä. Pieni kulma kameran vierestä toimii useimmiten paremmin, ja tämän saat selville vain kokeilemalla paikan päällä.

Istuimet kannattaa asettaa noin 30–45 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Silloin kumpikin voi katsoa toista luontevasti, eikä kukaan joudu kääntämään kaulaansa koko nauhoituksen ajan. Pyörivä tuoli on houkutteleva, mutta se kääntyy kesken puheen. Kiinteä tuoli ilman käsinojia antaa kuvaan rauhallisemman olemuksen ja vapauttaa käsien liikkeen.

• istuinten välimatka noin metrin verran
• kulma 30–45 astetta
• ei pyöriviä tuoleja

Liikkumavara pienessä tilassa

Pienessä huoneessa tila on kovin rajallista, joten jätän aina liikkumavaraa tarkoituksella. Tarkistan, että kamera, valo ja haastateltava mahtuvat kaikki käyttämään tilaa ilman että jokin pitää purkaa kesken nauhoituksen. Käytän tähän yksinkertaista sääntöä: jokaisen istuimen ympärille jää vähintään vaihtoehtoinen ulosmenoreitti, jonka voi kävellä kaapeleihin kompastumatta.

Kaapelit ovat usein unohdettu liikkumisen este. Vedän ne seinänvierustaa pitkin ja teippaan ne kiinni lattiaan litteällä kangasteipillä. Näin pöydän ja istuinten välinen alue pysyy vapaana. Kun joku joutuu nousemaan kesken kuvauksen, kuvaus ei keskeydy turhaan, ja tilanne on turvallisempi kaikille mukana oleville.

Tarkistus kameran kautta

Kun pöytä ja istuimet ovat paikoillaan, istun itse haastateltavan paikalle ja pyydän jonkun katsomaan kuvaa kameran näytöltä. Tämä vaihe paljastaa asioita, joita ei näe silmin: pöydän reuna, joka leikkaa kuvaa oudosti, tai taustalla oleva kulma, joka näyttää nojaavan haastateltavan päähän. Ne korjataan siirtämällä istuinta kymmenen senttiä.

Teen tämän jokaisessa kurssin harjoituksessa. Osallistuja ottaa testikuvan, lähettää sen ja saa palautteen sijoittelusta ennen varsinaista nauhoitusta. Näin opit lukemaan kuvaa siinä, miten katsoja sen näkee, etkä pelkästään siitä, miltä huone tuntuu seisoessasi sen keskellä.

Oma pieni työkalupakki

Kaiken tämän voi koota pieneen laatikkoon, jonka kuljetat mukanasi jokaiseen kuvauspaikkaan. Mittanauha, teippirullat, muutama pahvimalli, ruutupaperi ja kynä riittävät. Laatikon sisältö maksaa vähän, mutta säästää tunteja siirtelyä ja uusia kuvauksia, kun sijoittelu on mietitty ennen laitteiden pystyttämistä.

Pidän laatikkoa myös muistutuksena siitä, ettei hyvä studio vaadi kalliita välineitä. Se vaatii huolellisuutta ja valmiutta kokeilla useita vaihtoehtoja ennen kuin päätät. Syksyn kuvauskausi on hyvää aikaa käydä oma työtilasi läpi tällä tavalla, kun pimeät illat tuovat kuvauksiin enemmän sisätiloja.

• mittanauha ja teippirullat
• pahvimallit mittakaavassa
• testikuvien tallennus

Pöydän ja haastatteluistuinten sijoittelu ei vaadi erikoislaitteita, vaan muutaman yksinkertaisen välineen ja järjestelmällisen kokeilun. Teippaa ensin, mallinna pahvilla, tarkista katseen suunta ja katso lopputulosta kameran läpi. Näin pieni huone muuttuu käyttökelpoiseksi kuvaustilaksi ilman raskasta siirtelyä, ja saat jokaiseen nauhoitukseen toistettavan, luontevan asetelman.