Mittaus mittanauhalla vai laserilla: kumpi sopii pienen studion huoneelle

Mistä vertailussa on kyse

Pohjapiirros on vain yhtä luotettava kuin mitat, joiden varaan se piirretään. Kun opettelet suunnittelemaan pientä videostudiota, ensimmäinen valinta on usein käytännöllinen: millä huone mitataan. Tässä kirjoituksessa vertaan kahta tavallista tapaa, perinteistä mittanauhaa ja laseretäisyysmittaria, sellaisina kuin ne toimivat tavallisessa toimistohuoneessa tai kotona.

Kyse ei ole laitteiden paremmuusjärjestyksestä vaan siitä, kumpi sopii tehtävään, jossa huoneesta pitää saada mittakaavaan piirrettävä kuva. Sama kysymys tulee eteen kurssin ensimmäisellä jaksolla, kun mittaat oman työtilasi ja sijoitat siihen pöydän, istuimet ja kameran.

Mittaaminen on usein hyvin arkinen vaihe, ja siksi sitä helposti kiirehditään. Kuitenkin jo viiden sentin virhe seinän pituudessa voi tarkoittaa, ettei haastatteluistuin mahdu kuvaan niin kuin piirroksessa luulit. Siksi valinnalla on väliä.

Mittanauha: hidas mutta anteeksiantava

Mittanauhan etu on, että se on halpa, ei tarvitse akkua ja kertoo mitan suoraan seinän vierestä. Kolmen metrin nauha riittää pieneen huoneeseen, mutta pitempiä seiniä mitatessa tarvitset toisen ihmisen pitämään päätä paikallaan. Yksin työskennellessä nauha taipuu, valahtaa ja antaa helposti muutaman sentin heiton.

Toisaalta nauhan kanssa joudut kulkemaan huoneen läpi ja huomaat asioita: patterin syvyyden, listan, ikkunalaudan korkeuden ja oven kääntösäteen. Kun mittaat käsin, kirjoitat muistiin myös ne kohdat, joita et olisi osannut kysyä. Se on hitaampaa, mutta pohjapiirrokseen tulee enemmän todellisuutta.

Nauhan heikkous on korkeuksien mittaaminen. Kattoon asti ulottuminen vaatii tikkaat tai apuhenkilön, eikä siitä synny tarkkaa lukua. Jos suunnittelet kameran ja valon paikkoja kattoa vasten, tämä ratkaisee paljon.

• Edullinen ja aina käyttövalmis
• Vaatii toisen henkilön pitkillä seinillä
• Epätarkka korkeuksissa
• Pakottaa huomaamaan huoneen yksityiskohdat

Laseretäisyysmittari: nopea mutta pinnoista riippuvainen

Laseretäisyysmittari antaa mitan sekunnissa ja toimii yksin. Painat laitteen seinää vasten, tähtäät vastakkaiseen seinään ja saat luvun millimetrin tarkkuudella. Pienessä huoneessa koko mittaus on valmis kymmenessä minuutissa, ja korkeuskin selviää ilman tikkaita.

Mittarilla on silti omat oikkunsa. Kiiltävä pinta, lasi tai peili voi hajottaa säteen, ja kirkas ikkunavalo tekee pisteen vaikeasti nähtäväksi. Jos tähtäät hiukan vinoon, mitta on pidempi kuin todellinen etäisyys, eikä laite varoita siitä. Lisäksi tarkka luku voi antaa väärän turvallisuuden tunteen.

Mittari ei myöskään kerro, mitä seinällä on. Se mittaa suoraan, ei ota huomioon listoja, patteria tai kaapin ulkonemaa. Siksi samat huomiot pitää kirjata erikseen, ja juuri ne ratkaisevat, mihin pöytä todella mahtuu.

• Nopea ja yksin käytettävä
• Hyvä korkeuksiin ja pitkiin seiniin
• Heikko lasi- ja peilipinnoilla
• Ei huomaa huoneen ulkonemia

Suositukseni pienen studion suunnittelijalle

Suosittelen yhdistelmää, jossa laseretäisyysmittari hoitaa seinien pituudet ja korkeudet ja mittanauha ulkonemat, oviaukot ja pienet välimatkat. Jos joudut valitsemaan vain yhden, valitsisin mittanauhan ja toisen ihmisen avuksi. Se on hitaampi, mutta pakottaa katsomaan huonetta tarkemmin.

Perustelu on yksinkertainen: studiosuunnittelussa ongelmat eivät yleensä synny siitä, että seinän pituus on väärin kahdella millimetrillä. Ne syntyvät siitä, että huoneessa oli patteri, jota ei muistettu, tai ovi, joka aukeaa haastatteluistuimen päälle. Nauhan kanssa liikkuessa tällaiset asiat tulevat vastaan.

Jos taas teet töitä yksin ja huone on pitkä, mittari säästää paljon vaivaa. Tällöin piirrä muistiinpanoihin heti pieni luonnos, johon merkitset jokaisen ulkonevan kohdan, ja tarkista kolme tärkeintä mittaa nauhalla.

Näin mittaat, vaikka valitsisit kumman tahansa

Aloita piirtämällä huoneesta karkea luonnos käsin, ilman mittakaavaa. Merkitse siihen ovet, ikkunat, pistorasiat ja kaikki ulkonemat. Mittaa sitten jokainen seinä samalla korkeudella, esimerkiksi lantion tasolta, ja kirjoita luvut luonnokseen suoraan seinän viereen. Älä pyöristä lukuja muistiinpanoihin.

Mittaa jokainen seinä kahdesti ja vertaa lukuja. Jos ne eroavat yli parin sentin verran, mittaa kolmannen kerran. Huoneen vastakkaisten seinien pitäisi olla suunnilleen yhtä pitkät, ja kulmat suunnilleen suorat. Jos eivät ole, huomaa se heti, sillä se muuttaa sijoittelua.

Kun luvut ovat koossa, siirrä ne ruutupaperille mittakaavaan, esimerkiksi yksi ruutu viisi senttiä. Pöytä, istuimet ja kamerajalusta leikataan paperista omina palikoinaan, jolloin voit liikutella niitä ennen kuin siirrät mitään oikeasti.

• Piirrä luonnos ja merkitse ulkonemat
• Mittaa seinät samalta korkeudelta
• Tarkista jokainen mitta kahdesti
• Siirrä luvut ruutupaperille mittakaavaan

Yleisimmät sudenkuopat

Moni mittaa huoneen tyhjänä ja unohtaa, että työtilassa on kaappeja, hyllyjä ja laitteita, jotka eivät lähde mihinkään. Merkitse pohjapiirrokseen ne kalusteet, jotka jäävät, ja piirrä vapaa lattiapinta erikseen. Vasta se kertoo, mihin studio oikeasti mahtuu.

Toinen virhe on mitata vain leveys ja syvyys. Kamerapaikkojen ja taustan kannalta huoneen korkeus on yhtä tärkeä, koska kattolamppu, ikkunan yläreuna ja taustakankaan ripustus vaikuttavat kaikki siihen, miten kuva rakentuu.

Kolmas sudenkuoppa on mitata kerran ja luottaa siihen. Huone voi muuttua, kun siirrät pöytää tai kuljetat sisään jalustoja. Pidä pohjapiirros elävänä asiakirjana ja päivitä se, kun huoneessa muuttuu jotain.

Jos haluat vain yhden suosituksen: aloita mittanauhalla ja toisella ihmisellä, lisää laseretäisyysmittari, kun huomaat tarvitsevasi nopeutta ja korkeuksia. Tärkeintä ei ole väline vaan se, että kirjaat huoneen ulkonemat ja tarkistat mitat kahdesti. Hyvä pohjapiirros säästää myöhemmin turhaa siirtelyä ja kuvauspäivän hermostusta.