Kun tarkistuslista pelasti kuvauspäivän: Katjan pieni haastattelusetti

Katja ja vierashuoneen studio

Katja työskentelee yksin pienessä viestintäyrityksessä ja kuvaa asiakashaastatteluja kotinsa vierashuoneessa. Huone on noin kolme kertaa neljä metriä, ja siellä on sänky, kirjahylly ja ikkuna, jonka valo muuttuu tunnin sisällä. Hän tuli kurssille, koska jokainen nauhoitus tuntui alkavan alusta: tuolit olivat eri paikoissa, tausta oli vinossa ja kamera löytyi milloin mistäkin.

Ensimmäisellä kuulemallani keskustelulla Katja kertoi, ettei hänen ongelmansa ollut laitteissa. Hänellä oli kunnollinen kamera, mikrofoni ja valaisimet. Ongelma oli se, että valmistelu eteni aina mielialan mukaan, ja siksi pieniä virheitä jäi huomaamatta aina vasta leikkausvaiheeseen asti.

Mikä meni pieleen kolmannella nauhoituksella

Kolmas haastattelu kuvattiin iltapäivällä, ja vieraana oli henkilö, joka käytti silmälaseja. Katja oli siirtänyt kameraa edellisestä kerrasta kymmenkunta senttiä sivuun, koska pöydälle tarvittiin tilaa. Valmis kuva paljasti kaksi asiaa: lasien linsseissä näkyi selvästi ikkunan kirkas suorakulmio, ja taustalla oleva kangas oli jäänyt puoliksi taittuneeksi.

Kumpikaan virhe ei ollut vaikea korjata, mutta nauhoitus oli jo tehty. Katja joutui pyytämään vierasta uudelleen paikalle. Hän sanoi kurssilla, että juuri tämä kerta sai hänet tarttumaan listaan: ei siksi, että virhe olisi ollut suuri, vaan siksi, että se olisi ollut vältettävissä kahdessa minuutissa.

Miten lista rakennettiin

Rakensimme listan Katjan omista virheistä emme valmiista pohjasta. Hän kirjasi muistiin kaiken, mikä oli mennyt vikaan kolmen edellisen nauhoituksen aikana, ja ryhmitteli asiat sen mukaan, missä kohtaa ne olisi pitänyt huomata. Näin lista seuraa tilaa niin kuin sitä oikeasti kierretään: ovelta pöydälle, pöydältä kameralle.

Tärkein periaate oli pitää jokainen kohta tarkistettavana kyllä tai ei -kysymyksenä. Sana kuten tarkista valo on liian väljä, mutta kysymys näkyykö ikkuna vieraan silmälaseissa kamerasta katsottuna voidaan vastata silmillä. Lista sai lopulta noin kaksikymmentä riviä ja mahtui yhdelle paperille.

• Tuolien paikat merkitty teipillä lattiaan
• Taustakangas silitetty ja suora, reunat piilossa
• Kamera lukittu merkittyyn paikkaan ja korkeuteen
• Ikkunan verhot ja kiiltävät pinnat tarkistettu kameran takaa

Mitä Katja muutti tilassa

Listaa tehdessä Katja huomasi, että osa virheistä johtui tilan järjestyksestä, ei hänen huolimattomuudestaan. Hän oli aiemmin purkanut setin aina nauhoituksen jälkeen, koska huonetta käytettiin muuhunkin. Nyt hän teippasi lattiaan tuolien ja kolmijalan paikat ja kirjoitti teipin viereen pienellä kortilla kameran korkeuden senttimetreinä.

Ikkunan ongelma ratkesi sijoittelulla, ei uusilla laitteilla. Hän käänsi pöydän ja istuimet niin, että ikkuna jäi vieraan sivulle eikä kameran taakse, ja kiinnitti verhon kahdella pyykkipojalla. Lasien heijastus katosi seuraavassa kokeilukuvassa, ja tarkistuslistaan tuli uusi rivi: katso kuva vieraan silmälaseista ennen nauhoituksen alkua.

Lista käytössä: ensimmäiset viikot

Seuraavan kolmen nauhoituksen aikana Katja kävi listan läpi ennen jokaista vierasta, ja siihen meni alle kymmenen minuuttia. Hän kertoi, että alussa kohdat tuntuivat itsestäänselviltä, mutta kahdesti lista pysäytti hänet: kerran mikrofonin kaapeli oli jäänyt kuvaan ja kerran kamera oli liian alhaalla vieraan istuessa korkeammalla tuolilla.

Lista myös muuttui käytössä. Kaksi riviä poistui, koska ne eivät koskaan osoittautuneet ongelmiksi, ja yksi lisättiin: vieraan istuinkorkeuden vertailu kameran korkeuteen. Katja sanoi, että lista on hänelle nyt enemmän muistikuva kuin ohje, ja juuri siksi se toimii: se kuvaa hänen huoneensa eikä jonkun toisen.

• Käyttöaika noin kymmenen minuuttia ennen nauhoitusta
• Kaksi kohtaa poistettiin, yksi lisättiin kokeilun jälkeen

Mitä tästä voi ottaa omaan työhön

Katjan tapauksessa oleellista ei ole lista sinänsä, vaan se, mistä se tehtiin. Oma lista rakentuu omista virheistäsi ja omasta huoneestasi: kirjaa muistiin, mikä meni vikaan, mistä sen olisi voinut huomata ja missä kohtaa valmistelua huomio olisi pitänyt kiinnittää. Pidä kohdat konkreettisina ja järjestä ne siihen järjestykseen, jossa kuljet tilassa.

Aloita vaikka kahdestakymmenestä kohdasta ja karsi. Kokeile listaa seuraavassa nauhoituksessa ja kirjaa sen jälkeen, mikä puuttui ja mikä oli turha.

Katjan listasta tuli lopulta pieni, mutta se tekee sen, mitä sen kuuluu: siirtää virheiden huomaamisen leikkauspöydältä kuvauspäivän aamuun. Kun jokainen kohta on kysymys, johon voi vastata katsomalla, valmistelu pysyy nopeana eikä jää mielialan varaan. Rakenna oma lista omista kokemuksistasi, pidä se yhdellä sivulla ja päivitä sitä jokaisen nauhoituksen jälkeen.