Kun haastattelija istui liian lähellä: Villen kamerapaikat uusiksi
Ville sai kapeaan toimistohuoneeseen luonnollisen haastattelukuvan, kun kamera siirrettiin kauemmas ja alemmas. Kerron, mitä mittasimme ja mitkä kulmat lopulta toimivat.
3 min lukuaika
Lähtötilanne: kapea huone ja turhauttava kuva
Ville otti yhteyttä syksyn alussa. Hän tekee yksin lyhyitä asiantuntijahaastatteluja yrityksensä pienessä toimistohuoneessa, joka on vajaat kolme metriä leveä. Hänen kuvansa näyttivät aina samalta: vieras täytti ruudun liian suurena, kameran takana oli seinä eikä peruutustilaa ollut.
Ville oli asettanut kameran melkein haastateltavan nenän eteen ja nostanut sen silmien korkeudelle, koska niin se tuntui luontevalta. Lopputulos oli ahdistava. Leveäkulmainen objektiivi venytti kasvoja, ja taustalla näkyi kirjahylly, joka kallistui kuvassa omituisesti.
Kävimme ensin läpi, mitä hän halusi kuvasta kertoa. Hän toivoi rauhallista, keskustelevaa tunnelmaa, ei virallista studiokuvaa. Se ohjasi kaikkia myöhempiä valintoja.
Mittaaminen ennen kuin mitään siirretään
Pyysin Villeä mittaamaan huoneen ja merkitsemään kameran mahdolliset paikat pohjapiirrokseen. Nauhamitta, paperi ja kymmenen minuuttia riittivät. Huomasimme heti, että hän oli käyttänyt vain huoneen lyhyintä sivua, vaikka diagonaali oli lähes metrin pidempi.
Diagonaalista kuvaaminen antoi kameralle noin metrin lisää etäisyyttä. Se riittää muuttamaan perspektiiviä selvästi: kasvot pysyvät luonnollisen näköisinä, ja pidempi polttoväli rajaa taustan siististi. Haastateltava istui nyt viistosti kameraan nähden, mikä rikkoi myös seinän suoran linjan.
Villen oli vaikea uskoa, että niin pieni muutos ratkaisisi paljon, kunnes hän kokeili sitä. Mittaus oli tässä koko työn tärkein vaihe.
- Mittaa huoneen leveys, syvyys ja diagonaali
- Merkitse oviaukot ja ikkunat pohjapiirrokseen
- Tee vähintään kaksi vaihtoehtoista kamerapaikkaa
Kameran korkeus ja kulma
Seuraavaksi siirryimme korkeuteen. Ville oli pitänyt kameraa silmien tasolla, mutta ehdotin laskemaan sen hieman alemmas ja kallistamaan lähes huomaamattomasti ylöspäin. Näin haastateltava näyttää rennolta, eikä leuan alle synny varjoa.
Ahtaassa tilassa kamera ei saa olla niin alhaalla, että tausta näyttää kaatuvan. Pidimme tuen vaakasuorassa ja varmistimme vesivaa'alla, että pystysuorat linjat pysyivät pystyssä. Kirjahylly näytti heti rauhallisemmalta.
Kokeilimme myös, miltä kuva näyttää, kun haastattelija istuu kameran vieressä eikä sen takana. Katse osuu silloin linssin viereen, mikä tuntuu katsojalle luontevalta. Ville valitsi tämän asetelman.
Mikä ei toiminut
Kaikki ei sujunut ensimmäisellä yrityksellä. Ensimmäinen ehdotukseni oli kamera ikkunan puolelta, mutta siinä haastateltavan silmälasit heijastivat taivasta ja kuva muuttui levottomaksi. Siirsimme kameran toiselle puolelle ja käänsimme istuinta noin kymmenen astetta.
Toinen epäonnistunut ratkaisu oli liian matala kamera. Se korosti pöydän reunaa ja kuvassa näkyi pelkkiä käsiä. Nostimme kameraa muutaman sentin, ja pöytä jäi alareunaan, missä sen kuuluukin olla.
Näistä kokeiluista syntyi Villelle oma muistilista. Hän kirjasi jokaisen kameran paikan ja korkeuden ylös, jotta seuraavalla kerralla ei tarvitse aloittaa alusta.
- Tarkista silmälasien heijastukset ennen nauhoitusta
- Pidä pystysuorat linjat pystyssä
- Kirjaa onnistuneet paikat muistiin
Lopputulos ja Villen palaute
Kun kamera oli diagonaalilla, hieman alempana ja haastateltava viistosti, kuva alkoi näyttää siltä kuin Ville oli alun perin halunnut. Vieraat eivät enää tuijottaneet linssiä ja tausta pysyi rauhallisena. Huone ei ollut yhtään suurempi, mutta kuva oli.
Ville kertoi, että seuraavassa haastattelussa vieras kommentoi tilaa mukavaksi, vaikka se oli ahdas. Kuvausten valmistelu lyheni, koska merkit lattiassa ja pohjapiirros kertoivat valmiiksi, mihin jalusta kuuluu.
Hän aikoo kokeilla seuraavaksi toista kamerapaikkaa, jotta pitkissä haastatteluissa voi vaihtaa kuvakulmaa. Sen varalle hän oli jo merkinnyt piirrokseen toisen vaihtoehdon.
Villen tapaus muistuttaa, ettei hyvä kamerapaikka vaadi isoa huonetta, vaan mittausta ja kärsivällistä kokeilua. Piirrä huoneen diagonaali, kokeile pari korkeutta ja kirjaa onnistuneet paikat ylös. Kun kamerapaikat on suunniteltu etukäteen, nauhoituspäivänä voit keskittyä keskusteluun.